Aamulla odottavilla fiiliksillä Turun oikiksen sivuilta tarkistamaan riittikö rahkeet. Ei löytynyt nimeä sisäänpäässeiden joukosta, suurensuuri pettymys ja listan useaan kertaan läpi lukemisen jälkeen karu tosiasia oli uskottava todeksi. Nimeäni ei löytynyt listalta, samoin myös yliopistohaku.fi-sivustolla luki tuloksen kohdalla hylätty.

Kaikki se raskas työ on aloitettava alusta, taas on vuosi tehtävä töitä taistellen tunteen kanssa - mitä jos teenkin tämän kaiken aivan turhaan, entä jos kolmas kerta toden sanoo ja joudun hylkäämään vuosien takaisen ja edelleen voimistuvalla liekillä palavan unelman.

Enkö lukenut riittävästi? En, en, en. Olisin voinut uhrata 11 viikon jaksosta vielä lukuisia lisätunteja, olisin voinut lukea enemmän, opiskella tarkemmin sekä tahtoa lujemmin. Itsesyyllistys ei kuitenkaan tee unelmastani totta, pettymys on haudattava ja aloitettava kaikki alusta, puhtaalta pöydältä, vielä suuremmalla itsekurilla ja tahdolla. Minä olen niiden 120 valitun joukossa ensi keväänä. Minä menen tiedekuntaan sisään, minä teen kaikkeni sen eteen. Toivon kolmannen kerran tekevän unelmastani totta, tavallinenkin ihminen voi päästä tiedekuntaan sisään. Ei oikikseen pääsy vaadi suuria älynlahjoja - vain todella useita tunteja kirjastossa istuen.